Vinkkejä valokuvaajalle ja yrittäjälle
Multa kysyttiin yks päivä, että mikä on ollut mun uran suurin moka.
Moka sanassa on turhan negatiivinen kaiku, koska todellisuudessa mä näen, että jokainen virhekin on mahdollisuus oppia ja kehittyä. Ilman mokaa ja sen tiedostamista toimintaan ei tulisi muutosta, jolloin hommat rullailisi entisellään. Oli tapa sitten toimiva tai ei.
Joten sä voit jo tässä kohta miettiä, että mikä maailmanlopun mokalta ensin tuntunut juttu on todellisuudessa ollut siunaus. Mä oon kova reflektoimaan omaa tekemistä, koska kehittyminen ja eteenpäin meneminen on elinehto monessa jutussa. Parhaiten omaa tekemistä saa kehitettyä, kun tarkastelee omaa toimintaansa.
Kun mä aloitin yrittäjänä, mulla oli ajatus, että kun on yrittäjä, kaikki tehdään itse. Se oli mulle samalla kunnia asia, että kaikki mitä mä teen ja luon on itse tehtyä. Ja tämä on totta, mutta pätee vaan osaan asioista. Opin liian monessa asiassa kantapään kautta, että ihan K A I K K E A ei tarvi, eikä varsinkaan ole järkeä tehdä itse.
Ensimmäiset pari vuotta mun yrittäjyystaipaleella mun bisnes oli melkoista räpiköimistä. Asiakkaita tuli ovista ja ikkunoista, kuvauksia oli sen myötä omiin aikaresursseihin nähden liikaa, koska asiakaspalveluun, editoimiseen, someen, markkinointiin ja oikeastaan aivan kaikkeen mitä yrityksen pyörittämiseen liittyi meni valtavasti paljon enemmän aikaa mitä olin osannut edes ajatella.
Mun ongelma ihan tosissaan oli se, että asiakkaita oli siinä hetkessä LIIKAA. Jep, tämä vähän naurattaakin, koska ongelma paljon useammin on se, ettei asiakkaita ole TARPEEKSI.
Liikaa nimenomaan suhteessa omiin resursseihin.
Tämä tarkoitti sitä, että mä istua nökötin päivittäin aamuyöhön asti koneella tekemässä töitä muun perheen nukkuessa, että päivisin ehdin olemaan läsnäoleva äiti mun pojalle, joka oli mun alkuperäinen syy koko yritystoiminnan aloittamiseen.
Kuten arvata voit, tämä ei ollut kestävä kuvio ja onneksi!!! mä pääsin tästä oravanpyörästä verrattain tosi nopeasti irti.
Mä oivalsin, että vähintään yhtä tärkeää kuin itse ydintyö eli valokuvaaminen on liiketoiminta, jonka mä sen ympärille rakennan.
Pysähdyin sen ajatuksen äärelle, että MIKSI mä alunperin rupesin kuvaamaan. MITÄ mä haluan tarjota mun asiakkaille. Minkälaisilla raameilla ja MITEN mä haluan tätä työtä tehdä. KENELLE mun palvelut on tarkoitettu. KUINKA mä tuon sen esille. Ja tärkeänä myös mikä on mun TAVOITE lähitulevaisuudessa työn osalta.
Vinkkejä yrittäjälle
Mä mietin, että minkä täytyy muuttua, että mä pystyn tekemään mun intohimotyötä vuodesta toiseen täydellä sydämellä ja luovuudella, ja luomaan asiakkaille sitä arvoa, mikä oli alunperin syy koko kuvaamiseen ja sittemmin kuvaamisesta liiketoiminnan rakentamiseen. (ja psst, kun puhutaan liiketoiminnasta, sen tulisi olla KANNATTAVAA.)
Tähän ei tietenkään ole yhtä oikeaa vastausta, mutta omalla kokemuksella mä voin heittää muutamia tärppejä ensihätään.
-Mieti mitkä jutut sun tekemisessä tällä hetkellä toimii ja listaa ne ylös. (Näitä on varmasti useita, hyvä sä! Jatka samaan malliin!)
-Mieti mitkä jutut sun tekemisessä EI tällä hetkellä toimi ja listaa ne ylös (Ei hätää, meillä jokaisella on näitä. Nämä on niitä, missä meidän tarvii kehittyä ja joihin meidän täytyy panostaa!)
-Mieti mihin SUN, sinun itsesi konkreettisesti kannattaa käyttää sun rajallista aikaa ja missä kohtaa käyttää ulkopuolisia palveluntarjoajia. Mä olen ulkoistanut urani aikana useita asioita, että mulle vapautuu aikaa mun ydintekemiseen ja sen kehittämiseen.
Mä olen ulkoistanut heti yrittäjyyden alkumetreillä kirjanpidon.
Mä olen ostanut nettisivujen suunnittelun ja toteutuksen ammattilaiselta.
Mä olen hakenut selkeyttä omaan brändiin ja sen visuaaliseen ilmeeseen ammattilaiselta.
Mä olen hankkinut uran aikana lukuisia yhteistyökumppaneita ja verkostoja, joiden puoleen kääntyä puolin ja toisin tilanteen vaatiessa.
Ammattitaito ja sen kehittäminen
Mutta tärkeimpänä mä olen investoinut monin eri tavoin läpi yrittäjyystaipaleen oman ammattitaidon kehittämiseen ja etenkin silloin, kun järki on huutanut, että nyt pitää kiristää pussien suuta, mutta kaikki se on tullut aina moninkertaisena takaisin.
Uskon, että mun uran kannalta on ollut merkityksellistä se, olen ollut vaikeissa hetkissä rohkea, luottanut itseeni ja omaan tekemiseen, mutta ennen kaikkea kuunnellut mun intuitiota myös silloin, kun ulkoinen syy esim raha, on ollut ristiriidassa sen ”perstunteen” kanssa oli kyse sitten “vääränlaisen” keikan buukkaamisesta rahan toivossa tai omaan ammattitaitoon investoimisesta.
Olen siis sanonut rahalle ei, mutta myös käyttänyt sitä tilanteessa, jossa ei järjellä ajateltuna olisi varaa kumpaankaan vaihtoehdoista ja siksi se onkin siinä hetkessä tuntunut päättömältä.
Raha-asioissa ei Koskaan pidä olla ylimalkainen ja aina pitää punnita investoinnin merkityksellisyyttä, mutta. Kuuluisa MUTTA.
Mutta on myös tulevaisuuden ja kokonaiskuvan kannalta tärkeää miettiä minkälaiset asiat omassa tekemisessä vie kohti sun tavoitteita ja minkälaiset asiat vie poispäin niistä.
Uskalla siis sanoa ei vääränlaisille asioille ja kyllä asioille, jotka tukee sun kehittymistä ja uraa.
Intuition kuuntelemisen lisäksi rohkeutta on tunnistaa missä kohtaa kannattaa kuunnella muita ja pyytää apua tekemiseen sen sijaan, että tekisi kaiken itse. Kaikkea ei tarvi, eikä varsinkaan kannata tehdä itse. Etenkään kantapään kautta.
Tavoitteita kohti
Joten palataan vielä jutun alkuun.
Sun pitää kirkastaa itselle mitä sä tavoittelet, että sun suunta on selvä. Muuten sä rönsyilet ja käytät aikaa kaikkeen mitä sä ehkä ajattelet, että sun täytyy tehdä, mutta mikä ei ole tärkeää juuri sun polulla.
Meillä on oma MIKSI, syy mikä meidät on tälle polulle johtanut. Jos sä peilaat omaa tekemistä kaikenaikaa muihin ja koitat monistaa muiden tekemistä, sun oma ääni ja just sun miksi hukkuu hälyn alle. Silloin sä hukkaat suunnan ja et mene enää kohti sun omaa tavoitetta.
Mun bisneksen menestymisen kannalta olennaista on ollut se, mihin mä käytän konkreettisesti itse omaa työaikaa, miten mä voin jatkuvasti kehittyä kohti mun tavoitteita ja millä konstein. Näin mulla on ollut aikaa kuunnella sesongista ja vuodesta toiseen tekemisessä omaa ääntä. Luoda edelleen näiden vuosien jälkeen palveluja sydämestä ja omasta intohimosta käsin samalla vuodesta toiseen 6-numeroista bisnestä pyörittäen niin, että pystyn elämään arvojeni mukaista arkea, käyttämään aikaa itselle tärkeisiin asioihin ja tekemään mielekkään määrän työtä just oikeanlaisten asiakkaiden kanssa.
Vastaus alun kysymykseen vielä.
Mun uran suurin moka oli se, kun kuvittelin, että mun pitää valokuvausyrittäjänä tehdä ja oppia kaikki itse.
Lotta Polviander on suomalainen palkittu häävalokuvaaja, joka kuvaa sekä Suomessa että ulkomailla.
Lotta kouluttaa myös muita valokuvaajia mentoroimalla sekä järjestää workshopeja.
Seuraava valokuvausworkshop järjestetään 14.4.2024.